Kun yksi ovi sulkeutuu

6/07/2017



Voi lakkiaiset. Kolme vuotta oli raadettu niska limassa lauantaita varten. Varmaan jokainen lukiolainen välillä tsemppaa itseään kuvittelemalla sen hetken, kun saa painaa lakin päähänsä ja kaikki se stressi ja jännitys on vihdoin ohi. Kyllä, se valmistumisen hetki oli ehdottomasti kaiken työn ja tuskan arvoinen. Ihana sää ja ihania ihmisiä mun ympärillä. Ihana päivä kaikin puolin.
 

Musta tuntuu, etten oo vielä ihan täysin tajunnut ettei nyt olla kesälomalla, vaan että mä en palaa kouluun enää. Tähän asti mun elämä on vaan rullannut eteenpäin jonkun toisen asettamia raiteita pitkin. Alakoulusta yläkouluun ja sieltä lukioon. Helppoa ja yksinkertaista.
 
Muistan kirkkaasti sen päivän, kun istuin meidän lukion juhlasalissa ensimmäisenä koulupäivänä. Sydän hakkasi kun katselin muiden ykkösten valuvan ovista sisään. En tuntenut montaakaan ihmistä meidän koulusta. Tuntui niin jännittävältä miettiä, että edessä oli kolme vuotta, joiden tapahtumista mä en vielä silloin tiennyt mitään.
   
Tulenkohan mä kaipaamaan lukiota? Kyllä varmaan, tiettyjä asioita sieltä. Kyllä mä tuun kaipaamaan niitä ihmisiä joihin tutustuin. Sitä että näin kavereita joka päivä ja vaihdettiin kuulumisia välitunneilla tai haettiin kahvia lähikuppilasta. Tuun kaipaamaan meidän koulun vegeruokaa, se oli ihan parasta! Tuun jopa kaipaamaan mun jokapäiväistä bussimatkaa koululle, kun sain laittaa kuulokkeet korville, upota omiin ajatuksiini ja vaan fiilistellä hyvää musiikkia ennen tuntien alkua.



Mutta sitten toisaalta tää vapaus. Ensimmäistä kertaa mun elämässä mä voin oikeasti tehdä ihan mitä vaan. On ihan hullua ajatella, että mulla ei ole mitään hajua siitä, missä oon puolen vuoden päästä, millaisia ihmisiä oon tavannut ja mitä oon tehnyt. Mä oon tavallaan samassa tilanteessa kuin silloin siellä koulun juhlasalissa, paitsi isommassa mittakaavassa. Ei vaan uusi koulu ja uudet oppiaineet, vaan täysin uusi elämä täysin uudessa maanosassa. Seikkailuja, joista mä en vielä tiedä mitään. Aika hiton siistiä. Ihanaa kesää kaikille ja hurjasti onnea valmistuneille ❤
 

//Oh, graduation day. Three years of hard work that all led to this one day. The weather was gorgeous and I had gorgeous humans all around me. I couldn't have asked for more.

I'm not sure that I have fully wrapped my head around the fact that it's not summer holidays for me, that I'm not going back to school in the end of summer. Up until now, that has been my life: just following a path that was made for me. It was easy, not having to make big decisions and then living with the consequences.

I still remember my first day in high school. I sat on chair in our auditorium, watching the other newbies coming in through the doors. I didn't know a lot of people, and I sure as hell had no idea of all the one's I was about to meet and all the things I was about to do in the three years in school.

Am I going to miss school? Probably yeah, some pieces of it. All the friends I made. Catching up with them every day, picking up coffee from a small cafe nearby during recesses. The vegan food at my school cafeteria (believe it or not, it was amazing!!). My bus ride to school, during which I got to plug my earphones in and disappear into my own thoughts as I watched the views change behind the window.

But then again, this freedom that I have now. I'm kind of in the same situation that I was in three years ago, sitting on that chair in the auditorium, shaking with excitement and fear. I have no idea what the next six months are going to hold for me, what kind of people I'm going to meet and what I'm going to do. This time it isn't a new school and new subjects, but a new life in a completely new continent. Adventures that I yet know nothing about. Pretty freaking cool.

Enjoy your summer lovelies, and congratulations to all who graduated ❤

Pictures of me by my talented friend Emma

4 comments:

  1. Aivan ihania kuvia! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Mulla oli taitava kuvaaja :-)

      Delete
  2. Upeita kuvia! Onnea onnea! ♥

    ReplyDelete

Proudly designed by Mlekoshi playground